tiistai 3. helmikuuta 2009

Kotitehtävä: suomalaista tapakulttuuria

Lue luennolla jaettu suomalaista tapakulttuuria käsittelevä esitys ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.

1) Pitääkö esitys mielestäsi paikkansa?
2) Millaisia kokemuksia itselläsi on alla kuvailluista suomalaisista tavoista?
3) Vertaile suomalaisia tapoja oman maasi (tai jos olet suomalainen, niin jonkun muun maan) tapoihin. Mitä eroja tai yhteneväisyyksiä näet?

Vastaa kysymyksiin lyhyesti alle painamalla kommentit-linkkiä.

Ensi kertaa varten: mieti laajemmin suomalaista tapakulttuuria ja valmistaudu keskustelemaan aiheesta ryhmissä.

16 kommenttia:

  1. Minulle suomalaisilla ei ole mitään erikoistapoja kuin muita kansalaisia. Kun meni suomalaisen ystäväni luo,toin mukana pieniä lahjoja,esim. kukkia tai suklaa. Suomessa jos ensimmäistä kertaa tavataan,me yleensä kätellään.
    Paitsi muiden eurooppalaisten,me kiinalaisemmekin sovimme aikaa ennen kyläilyä ja tuomme mukana lahjoja. Mutta Kiinassa lahja on vähän isompi. Vieraita kutsutaan Kiinassa useimmiten ravintolalle. Se näyttää kohteliaalta. Mutta hyviä tuttavia,esim. muita sukulaisia,kutsutaan joskus oma luokseen. Keskusteluaiheemme ovat laajempia kuin suomalaisten. Mutta minusta suomalaisten keskustelun tapa on parempi. Uudenvuodenaattona kävin suomalaisen perheen luo,siellä kuunneltiin musiikkia ja juteltiin rauhallisena. Mutta suurin osa kiinalaisista pitävät eloisasta.
    Kiinassa virallisena tilanteena kätellään toisiamme. Mutta emme halaa paljon. Kiinassa tytöt voivat kulkea käsi kädessä. Mutta jos tekisimme samalla tavalla Suomessa,sitten meitä ajatellaisin lesboiksi;)

    Fei Lu

    VastaaPoista
  2. Kyllä minun mielestäni esitys piti hyvin paikkansa. Tosin nuorten keskuudessa voi olla nykyään yleisempää, että tavataan jossakin muualla (esim. kahvilassa tai baarissa).

    Keskustelussa suomalaiset ovat tosiaan rauhallisia, mutta mielestäni esityksessä mainitut eleet eivät kuulu suomalaiseen keskustelutapaan. Ei ainakaan siinä määrin kuin esimerkiksi eteläeurooppalaisilla kansoilla.

    Pitkään Suomessa asuneena olen hyvin omaksunut täkäläisen tapakulttuurin. Viime kesänä kun kävin Venäjällä, huomasin jonossa seisoessani, että jätin eteeni n. puolen metrin raon, kuin yrittäisin rajata omaa aluettani.

    Vaikka venäläinen kulttuuri on aika lähellä suomalaista, siinä on kuitenkin myös paljon eroja. Esimerkiksi kun vieraita kutsutaan kylään, tapana on laittaa pöytä koreaksi, johon kuuluvat olennaisena osana myös alkoholijuomat. Keskustelussa venäläiset ovat usein kovaäänisempiä kuin suomalaiset. Koskettelemisen suhteen ihmettelya usein herättää se, että miehet kättelevät aina tavatessa, mutta naisia ei kätellä.

    VastaaPoista
  3. Se oli aika mielenkiintoinen teksti. Heti muistelin erilaisia tilanteita, suomalaiskavereita ja tuttuja. Olen sama mieltä, että hiljaisuus aika usein ei ole suomalaisille negatiivinen asia. Mutta tilanne pikku hiljaa muuttuu, nuoret ihmiset ovat jo erilaisia.
    Ensiksi ajattelin, että suomalaiset ovat sulkeutuneita, hiljaisia, mutta myöhemmin huomasin että ne ovat todella ystävälisiä enkä ajattele enää että on vaikeaa tulla toimiin heidän kanssa.
    Kun olen jonkun luona, saunakutsu on yleinen asia. Ensimmäisellä kerralla ihmettelin paljon, minusta se kuulosti oudolta. Totta kai kieltäydyin.
    Venäjällä on erilaista tapakulttuuria. On totta kai yhteisiä asioita, esim. kylässä ei ole kohteliasta tupakoida kysymättä, on pakko riisua kengät, vieras tavallisesti tuo jotain lahjaksi (makeiset, jotain syötävä tai juotava tai muuta). Yleensä etukäteen sovitetaan jos vieraita kutsutaan kahville tai syömään ihan tavallista lounasta\illallista.
    Venäläiset tykkäävät paljon keskustelemisesta, sekä small talkista että innokkaista keskusteluista. Heidän kanssa voidaan jutella mistä tahansa. Ei kannata puhua politiikasta, läheisestä ihmissuhteista jos äsken tutustuin häneen, mutta myöhemmin kyllä voit. Venäjällä ei ole hymykulttuuria, sen takia yleisillä paikoilla ne voivat näyttää juroilta. Myös venäläiset tavallisesti puhuvat suorasti, kysyvät suoria kysymyksiä. Hiljaisuus ja pitkät tauot pidetään epämukavina. Koskettaminen on tärkeää asiaa. Kaverit halaavat, jos eivät nähneet pitkää aikaa, tytöt suutelevat poskia, voivat kävellä kasi kädessä. Pojat myös kättelevät. On kyllä jotkut ihmiset, jotka eivät tykkää paljon koskitammisista, mutta kaikki ihmisiä ovat erilaisia.

    Katja DEzhikova

    VastaaPoista
  4. 1. Mielestäni esitys piti kokonaisuudessaan melko hyvin paikkansa. Tosin ehkä etenkin nuoret (lähinnä tytöt) rikkovat rajoja ja esimerkiksi halailevat kavereitaan ja tuttujaan esityksessä ilmaistua vapautuneemmin. Ainoa asia, josta olen eri mieltä, on se, että kylään tultaisiin mieluummin liian aikaisin kuin myöhään. Omasta mielestäni ja omien kokemusteni perusteella kylään pitää tulla juuri oikeaan aikaan tai noin vartin myöhässä. Jos myöhästyy enemmän, pitää asiasta ilmoittaa. Liian aikainen saapuminen voi jopa närkästyttää isäntäväkeä.

    2. Olen itse suomalainen, ja monet tekstissä esiintyneet asiat ovat minulle niin normaaleita, ettei niitä juuri ole tullut edes miettineeksi. Voin täysin allekirjoittaa sen, että suomalaiset puhuvat mielellään säästä. Hiljaiset hetket eivät ole ongelma, mutta jos itsestäni alkaa tuntua siltä, että toiselle henkilölle on pakko sanoa jotain, aloitan puheen usein kommentoimalla päivän säätä.

    3. Suomalaisten väitetty hiljaisuus on täysin totta etenkin jos sitä vertaa kulttuuriin, jossa hiljaisuus koetaan ahdistavaksi. Olen kuullut, että suomalaisen vaihto-oppilaan yhdysvaltalainen isäntäperhe oli erittäin huolissaan oppilaan viihtymisestä, koska tämä oli pitkiä aikoja hiljaa eikä hymyillyt kovin paljoa. Oppilas oli omien sanojensa mukaan sitä vastoin juuri oikein yrittänyt mukautua amerikkalaiseen small talk- ja kestohymykulttuuriin.
    Itse koin ahdistavaksi, kun minulle ennestään tuntematon afrikkalainen vaihto-opiskelija tuli junassa viereeni istumaan ja puhuessaan minulle piti käsivarrestani kiinni. Ilmeisesti afrikkalaisissa kulttuureissa se on aivan normaalia, mutta toisilleen tuntemattomat suomalaiset eivät ikinä tekisi niin (elleivät ole alkoholin vaikutuksen alaisena ja yritä tehdä vaikutusta toiseen).

    VastaaPoista
  5. Näin suomalaisena on hieman hankalaa arvioida suomalaista tapakulttuuria kovin objektiivisesti. Luullakseni tekstin antama kuva on melko todenmukainen. Yksityiskohdista lähinnä juuri tuo Tuulian jo mainitsema kylään meneminen mieluummin aikaisin kuin myöhässä vähän mietitytti. Ehkä tässä on kyse sukupolvien välisestä erosta. Luulisin, että tavat ovat tämän osalta hiljalleen muuttumassa. Myös kylään meneminen yllättäen on mielestäni jossain määrin katoavaa tapakulttuuria. Itse en ainakaan ole tällaiseen tottunut. Varsinkin kaupunkiympäristössä olettaisin tämän olevan hyvin harvinaista, maaseudulla tätä ehkä tapahtuu jonkin verran vieläkin.

    Ensin ajattelin, että tekstissä on annettu hyvin stereotyyppinen kuva suomalaisista, että emmehän me nyt oikeasti ihan tuollaisia ole. Tarkemmin ajateltuani tunnistin kuitenkin monia tekstissä kuvattuja piirteitä itsessäni. Tietynlainen etäisyys on säilytettävä. Minulla on eräs tuttava, iäkkäämpi suomalainen nainen, joka puhuessaan katsoo keskustelukumppaniaan tiiviisti silmiin ja tulee hyvin lähelle. Tällainen liian vahva kontakti saa ainakin minut tuntemaan itseni erittäin vaivautuneeksi, jopa ahdistuneeksi. Tulee sellainen olo, että mihin tässä nyt oikein katsoisi, kun ei kehtaisi koko ajan tuijottaa toista silmiinkään. Samanlaista etäisyyden säilyttämistä ilmenee mielestäni myös kielessä. Ainakin amerikkalaiseen keskusteluun kuuluva tapa puhutella keskustelukumppaneita etunimellä on suomalaisten keskustelussa on hyvin poikkeuksellista. Itse ainakin huomaan säpsähtäväni, jos kanssani keskusteleva mainitsee nimeni puhuessaan minulle.

    Asia erikseen ovat tietysti tuntemattomat ihmiset. Vaivaannuttava tilanne on esimerkiksi hississä oleminen kahdestaan tuntemattoman ihmisen kanssa. Tälle ei ”kuulu” sanoa mitään, mutta on tavallaan outoa myös vain olla hiljaa ja tuijotella seiniä. Tällaisessa suljetussa tilassa hiljaisuus korostuu, kun taas vaikkapa bussissa tai junassa ei tulisi mieleenkään alkaa puhua vierustoverille. Mieluiten tietysti ei istuta kenenkään viereen vaan matkustetaan ylhäisessä yksinäisyydessä.

    En lainkaan ihmettele, että suomalaiset saatetaan kokea epäkohteliaiksi. Moni tuntemani vaihto-oppilas on ollut vaihtovuotensa aluksi hyvin ahdistunut siitä, kuinka vaikea suomalaisia on lähestyä. Eräästä saksalaisesta vaihto-oppilaasta tuli lukioaikana erittäin hyvä ystäväni. Vaikea sanoa, kuinka paljon hänen käytöksestään oli vain ominaista juuri hänen luonteelleen, kuinka paljon hänen kulttuuriinsa kuuluvaa, mutta hän oli erittäin valoisa ja ulospäin suuntautunut. Hänen oli helppo lähestyä ketä tahansa, eikä häntä juurikaan kiinnostanut, mitä muut hänestä ajattelivat. Suomalaisten kavereideni kesken meillä ei ollut tapana kysyä ”onko kukaan nähnyt Hannaa tänään?” vaan ”onko kukaan kuullut Hannaa tänään?” Hänen naurunsa ja puheensa kaikui niin, että hänen paikallaolonsa kuuli, vaikka olisi ollut eri kerroksessa. Eikä kukaan voinut olla pitämättä hänestä.

    VastaaPoista
  6. Kaiken kaikkiaan kyseinen teksti kuvastaa suomalaista tapakulttuuria melko osuvasti. Mielestäni suomalaisen kyläilykulttuurin yhteydessä voisi vielä mainita muutamia seikkoja: Kuten tekstissä mainittiin, suomalaiset kutsuvat ystäviään ja tuttaviaan luokseen "kahville". Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien olisi juotava kahvia tai teetä. "Kahvilla käynti" on yleinen nimitys päiväsaikaan tapahtuvalle kyläilylle, juotiin kylässä sitten mitä tahansa. Alkoholijuomat eivät kuitenkaan yleensä liity näihin kyläilyihin. Tämän uskoisin erottavan suomalaisia esim. keskieurooppalaisesta juomakulttuurista: suomalaiset eivät yleensä esim. siemaile lasillista viiniä keskellä päivää, vaan alkoholinkäyttö rajoittuu yleensä illanviettoihin.

    Usein ulkomaalaiset saattavat luulla, että kaikki suomalaiset rakastavat saunaa. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa: tunnen monia suomalaisia, jotka eivät erityisemmin pidä saunomisesta. Saunominen ei ole suomalaisille niin pyhä asia, etteikö siitä voisi kieltäytyä myös ilman alkavaa flunssaa. Mielestäni on täysin asiallista kieltäytyä saunomisesta sanomalla, ettei yksinkertaisesti pidä siitä.

    Tekstin luoma kuva suomalaisesta keskustelukulttuurista pitää myös melko hyvin paikkansa. Mielestäni kuitenkin suomalaisilla on kehittyneempi small talk -kulttuuri kuin usein ajatellaan. Täysin vieraiden ihmisten kanssa ei tosin yleensä ole tapana jutustella. Kuitenkin kaukaisempienkin tuttavuuksien kanssa suomalaiset saattavat vaihtaa kuulumisia hyvinkin sujuvasti. Suomalaiset eivät siis ole hiljaisia tai epäsosiaalisia, meidän mielestämme ei vain ole luonnikasta lähestyä täysin vieraita ihmisiä.

    Suomalaisten kosketteluun liittyen mieleeni nousee selkeä kirjoittamaton sääntö: naisten keskinäinen koskettelu (kädestä pitäminen, halailu ym.) on huomattavasti yleisempää ja hyväksyttävämpää kuin miesten. Kuten Tuuliakin mainitsi, erityisesti nuoret tytöt ja naiset saattavat kulkea käsi kädessä ja halailla toisiaan, eikä sitä välttämättä pidetä kovinkaan erikoisena. Miesten kohdalla tällainen käyttäytyminen leimaa heidät välittömästi tiettyyn vähemmistöön. Tämä sama linja miesten ja naisten koskettelutottumusten välillä näkyy varmasti myös muissa kulttuureissa.

    Vastapainoksi muiden kommenteille voisin huomauttaa, että eivät kaikki ulkomaalaiset vieraassa kulttuurissa poikkea kovinkaan paljoa suomalaisista. Meidän lukiossamme oli belgialainen vaihto-oppilas, jota monet yrittivät lähestyä ja pyytää mukaan porukoihin. Lukiomme opiskelijat olivat kiinnostuneita tutustumaan häneen, sillä lukiossamme ei ollut juurikaan näkynyt vaihto-oppilaita ennen häntä. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut kovin innokkaalta lähtemään mukaan suomalaisten juttuihin. Kaikki on siis kiinni yksilöstä, ja harva pystyy vieraassa kulttuurissa ja vieraiden ihmisten ympäröimänä olemaan täysin oma itsensä.

    VastaaPoista
  7. 1. Tässä tekstissä on esitetty 1 pääväite, tai pääkysymys: miten käyttäytyä suomalaisin kanssa. Esimerkiksi keskustelukultuuri on oikein tärkeä, koska sinä voit olla ymmärryt väärin.
    2. Minun kokemus on oikein mielenkientoinen, koska minä asun Pietarissa ja olin Suomessa monta kertaa. Minä myöskin opiskeleen aluetaitoa kotiyliopistossa ja haluan kertoa, että Suomella ei ole sama kultuurea, kuin esimerkiksi Venäjällä. Tällä ei ole paljon historiallisia rakennuksia tai muistomerkkia. Mutta näen suomalainen kultuuria tulevassa. Kuin minä tulin Tamperelle, minä ymmärsin, että Suomi kehittyy oikein nopeasti. Esimerkiksi, Tampereen yliopistossa kaikki on nettitetty. Sinä mennet siihen sama kuin avaruusrakettiin. Mutta myöskin mielenkientoinen on mulle, että suomalaiset tekivät pienia asioita kansallisuudenideaksi. Esimerkiksi kantele ja sauna. Kantele on suomen kansallisuuden soitin ja sauna on perinne. Vanäjällä on sama esineet: kantele on gusli venäjäksi ja sauna on banja. Mutta Suomessa tämä on oikein kehittynyt, ja Venäjällä ei. Luulen, että se on minun kokemus suomalaisesta kultuurista.
    3. Vertailu suomalaisen ja venäläisen tapakultuurian välinen on mielenkientoinen. Venäläiset ovat avoimempi kuin soumalaiset. Me voimme näyttä siitä oma-aluen esimerkillä. Suomalaisen oma-alue on enemmän, kuin venäläisillä. Ja minun ensimmäinen suomenopettaja kertoi minulle yhden tapauksen. Hän näki, miten venäläinen puhui suomalaisen kanssa. Venäläinen meni lähin ja soumalainen likkui etäisempi. Venäläinen meni lähin ja soumalainen likkui etäisempi. En tiedä paljonko metria ha menivät takaisin, mutta se on. Venäläiset pitävät kertoa jota tunnepitoisesti ja suomalaiset ei. Mutta minä luulen, että ihmiset ovat samalaisia.

    VastaaPoista
  8. Tämä teksti pitää paikkansa siinä mielessä, että Suomessa kylässä käyminen on oikein tavallista ja jos mennään kylään, otetaan jotakin mukana. Mutta suomalaiset eivät tarjoaa sitä vieraiden lahjaa toisille vaan se laitetaan kaappiin seisomaan. Muistan, että aiemmin juotiin Suomessa paljon kahvia, mutta ehkä nykyisin se on muuttunut. Kun mä en vielä osanut suomea, sanoin aivan kylässä pöydästä noustessa "Kiitos!", koska äitini sanoi, että näin on kohtelias. Olen kuullut, että jos suomalaiset kutsuvat vieraita saunomaan, täytyy olla hyvin kiitollinen. Silloin he näyttävät, että olet omaksuttunut. Se teksti piti ehkä enemmän paikkansa noin kymmenen vuotta sitten. Nykyisin suomalaiset eivät ole näin paljon vanhoissa tapoissa kiinni. Suomalaiset myös keskustelevat paljon. Erittäin tuttujen kanssa. Olen huomannut junassa ja bussisa, että suomalaiset keskustelevat vieraiden ihmisten kanssa. Ja oikein usein puhutaan säästä. Suomalaiset eivät keskustele tarpettomista asioista.

    Mulle tuli heti mieleen Suomessa kylässä käyminen. Koko ajan kysyttiin: "Haluatko jotakin syötävää tai juotavaa?" ja näin jokaisessa perheessä, jossa oltiin. Ruoan jälkeen oli pakko juoda kahvia. Ainakin minulle se tuntui näin. Kun meille tutustettiin uusia ihmisiä, me kättelimme heitä. Ystäväitä jo halasimme. Tavallisesti toimisi myös vastavuoroisuus.

    Iso ero suomalaisten ja virolaisten tapoissa on keskusteleminen. Virossa usein puhutaan toisen jutun päälle ja keskeytetään siihen väliin. Olen kuullut, että viroa puhuvia suomalaisia se ärsyttää kovasti. Virossa ei ole saunominen niin tärkeä kuin Suomessa ja virolaiset ottavat kylässä käymistä ehkä vähän rennommin.

    VastaaPoista
  9. Minusta esitys pitää paikkansa, mutta on kuitenkin vähän yleistetty ja vanhanaikainen. En usko, että kaikki suomalaiset käyttäytyvät näin. Ajattelen, että nykyisin käyttäytymissäännöt eivät ole enää niin jyrkkiä ja tarkkoja.

    Virossakin on tärkeä pitää kiinni ajasta ja mennä kylään pikkusen aikaisemmin, kuin liian myöhään. Virossa aina viedään jotain tuliaisiksi. Sitä tekevät sekä aikuiset että nuoret. Virossa vieraille tarjotaan kunnon ruokaa, meillä ei ole sellaista kahvin tai teen juomisen tapaa. Virolaisetkin rakastavat saunaa, mutta tavallisesti he eivät käy siellä arkipäiväisin. Perinteinen saunailta on lauantai.

    En usko, että suomalaiset yleensä ovat niin hallittuja ja hiljaisia. Virossakin ei tykätä liiallisesta tunkeilevaisuudesta, eikä aloiteta vieraiden kanssa innokkaa keskustelua. Suomessa, minulle on hyvin tottumatonta, että kaupoissa myyjät aina tulevat kysymään, tarvitsenko apua.
    Olen tottunut siiheen, että voin rauhassa kävellä kaupassa, löydä itse kaikki tavarat ja pyytää apua vasta silloin, kun sitä todella tarvitsen.

    Virossa ei käytetä näin paljon slangia ja puhekieltä kun Suomessa. Suomalaiset käyttävät minusta tosi paljon englanninkielisiä ilmauksia. Virossa puhekieltä käyttävät tavallisesti vain nuoret. Hyvin epätavallista on minulle se, että Suomessa opettajalle sanotaan Sinä tai häntä puhuteltaan nimellä. Virossa se olisi erittäin sopimatonta. Minulle on tosi vaikea sanoa vanhemmalle henkilöle "Sinä". Se tuntuu hyvin oudolta.

    Ajattelen, että Virossakin kätellään vain ensitapaamisella. Nuorten/kavereiden keskuudessa syleileminen on ihan tavallista.

    VastaaPoista
  10. Joo, joka tapauksessa pitää paikkansa.
    Vieraileminen ja "kutsu kahville" on minulle hyvin tuttu, koska mulla on jo pari vuotta suomalaisia ystäviä. Voin sanoa, että Tsekissä se on melko sama. Vain ihmiset eivät ole niin tarkkoja siitä, kuka käy missä viimesta kertaa. Melkein aina tuodaan jotain syötävää tai juotavaa mukaan.
    Keskustelu kulttuuri on Suomessa taas hyvin erilainen kuin Tsekissä. Tiesin etukateen, ettei Suomessa puhuta paljon, mutta olin yllättynyt kun kävin ensimmäistä kertaa Suomessa. Täällä ihmiset todella eivät puhu turhaa. Minusta on vaikeaa puhua suomalaisten kanssa vaikka osaan suomea. Tsekkiläisillekin on aika luonnollista puhua säästä, sienestyksestä ja marjastuksesta jne. Mutta nuoreiden ihmisten kanssa on pakko keksiä vähän eriläistä puheenaihetta. Olen myös huomanut, että Suomalaiset käyttäytyy eri tavoin Suomessa ja ulkomailla. Ulkomailla he ovat paljon avoimempia ja puheliaampia. Small talk on Tsekissä tavallinen asia. Mutta ei keskustella täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Puhe pitää paikaansa silloin, jos tavataan jonkun tyypin samasta työpaikasta, koulusta, urheilukerhosta....vaikka bussipysäkillä, hississä tai kaupungissa.
    Koskettamisessa en ole löytänyt suuria eroja. Tsekissä kätellään kaikkia ihmisiä. Ei ole mitenkään epätavallista käytä pientä poskisuudelmaa, mutta vain yksi ja vain mies - nainen tai nainen - nainen yhteydessä. Suudelmaa ei koskaan käytetä virallisissa tilanteissa. Nykyään on mahdollista nähdä tyttöystävät kävellen käsi kädessään, mutta jotkut (vanhat ihmiset) voivat luulla niitä lesboiksi. Tsekkiläiset halaavan enemmän kuin suomalaiset.

    VastaaPoista
  11. Olen yllättynyt, että Suomessa voi tulla kylään noin vaan, en ole kertakaan kokeillut:) Tavallisesti sovitaan tapaamisesta jonkun luona pari viikkoa etukäteen. Sen sijaan voidaan tavata esim. kahvilassa lyhyen puhelinsoidon jälkeen, jos kaikilla on nyt heti aika. Venäjällä taas lähikavereiden keskuudessa on ihan tavallista tulla käymään kylään ilman "ylimääräisiä" sovitteluja.
    Slloin kuin tulin Suomeen, en voinut ymmärtää, miten ihmiset pystyvät olla pitkäkin aika samassa tilassa hiljaa. En ole vieläkään tottunut siihen.
    Venäjällä miehet ja naiset käytäytyvät hyvinkin eri tavalla, kuin somalaiset. Esimerkiksi on kohteliasta avata naisen edessä oven, antaa käsi menneessä pois bussista, auttaa laitamaan takki päälle jne. Nyt työpaikassani hyvin usein selitän suomalaisille naiskolegoille, että ei se tyypi halua sinulta mitään, se vain kuuluu tehdä näin... (Venäjällä minusta hyvin harvoin ajatellaan kulttuurieroja)

    VastaaPoista
  12. Minusta esitys pitää paikkansa. Minun kokemukseni mukaan suomalaiset ovat rauhallisia mutta hyvin ystävällisiä. Viime jouluna yksi suomalainen ystävä kutsui meidät hänen luokseen. Me tunsimme perinteistä suomalaista joulujuhlaa siellä. Ystävän isä ja äiti valmistivat runsasta ja herkullista juhlaruokaa sekä ostivat myös kiinalaista olutta meille. Pikkuveljensä Heikki tuli joulupukiksi silloin ja antoi meille joululahjoja. Monella suomalaisella on oma eläin kotona. Kun tulen suomalaisen luokse, jos voin kehua heidän eläin (esim, kissa tai koira), isäntäväet ovat tosi iloisia.

    Vertailen suomalaisen ja kiinalaisen tapakulttuuria. Huomaan, että siellä on pari eroa. Esimerkiksi Kiinassa tavallisesti ei tarvitse riisua kengät, jos vieraat ovat tuntemattomia ihmisiä tai etäisiä tuttuja. Koska aina vieraat ja isäntäväet vain juttelevat ja keskustelevat olohuoneessa. Usein pidetään epäkohteliaana kysyä vierailemaan makuuhuoneeseen, jos isäntäväki ei mainitse. Koska kiinalaiset eivät olleet tottuneet sanomaan EI vieraille.

    Kiinassa isäntäväet eivät tarjoa kahvia ja olutta vieraille, vain teetä tai muuta juomaa. Kun mies juttelee vieraiten kanssa, vaimo tai lapsi voi valmistaa juomaa ja hedelmiä keittiössä ensin, ja sitten tulee keskustelemaan yhdessä.

    Kylään mennään yllättäen usein Kiinassa ennen perinteistä juhlaa. Esimerkiksi Kevään juhla, Lyhtyjuhla ja Kuujuhla. Tavallisesti vieras soittaa ensin katsomaan onko isäntäväki kotona. Sitten tulee luokse ehkä puoli tunnin kuluttua.

    Vieraiden täytyy tuoda mukana lahjat kun menevät toisen kotiin. Varsinkin ennen juhlan aikaa. Lahjat ovat erilaisia. Esimerkiksi juhlaruokaa-kuukakkuja voi antaa ennen kuujuhlaa. Kun ihmiset muuttavat uudeen asuntoon, voi antaa heille astiat, vuodevaatteet tai isot pullot. Koska pullon ja turvan ääntämiset ovat samaa Kiinassa, se sanotaan, että uusi asunto on turvallinen isäntäväelle.

    VastaaPoista
  13. Minä luulen, että tämä teksti kertoo aika hyvin suomalaista tapakulttuuria. Se antaa monta esimerkkiä ja tilannetta.

    Olen ollut jossakin samassa tilanteessa, ja minun kokemus on samaa kuin tekstissa puhutaan. Esimerkiksi, puheessa on taukoja tai suomalainen aina käyttää pitkiä lauseita, joilla puhuu epäsuorasti.

    Kiinan kulttuuri ON erilainen. Mutta joskus luulen, että se muuttuu nopeasti ja erilaisesti.

    Esimerkiksi, joku kiinalainen ei vaikuta oudolta kun samasukupuolet kulkevat käsi kädessä, mutta joku toinen vaikuttaa kuitenkin oudolta.

    Keskustelun tapa on ehkä sama kuin Suomessa. Me emme puhu palkasta ja raha-asiasta, eikä epämukavasta asiasta. Esimerkiksi, jos tiedän ystäväni ei saanut hyvää tulosta kokeesta, en puhu siitä. (En voi aina tietää saako ystävä hyvä tulos, siis yleensä en pidä kokeen aiheesta.) Tavallisesti me puhumme uutisista, televisionohjelmista ja mitä on ajanvietteen alasta.

    Kiinassa kuuma juoma on myös suosittu. Mutta kahvi ei ole osa kiinan kulttuurista. Esimerkiksi, joskus minä nautin kahvista ja joskus teestä. Yleensa Kiinassa on tee kulttuuri. Ja se toimii samalla tavalla kuin kahvi. Kylässä isäntä tarjoilee teetä vieraille. Ihminen juo teetä kun häntä väsyttää. Vieraita kutsutaan Kiinassa "teelle". Ihminen juo teetä kun hänellä on kankkunen. Ja siellä on enemmän tilannetta.

    Täällä on yksi pieni hauska juttu. Kiinassa kun kutsuttu teelle, et juo koko kupin jos et halua enemmän. On kohtelias jättää puoli kuppia teetä keskustelussa. Jos et halua jättää kuitenkin, juo sen loppuun keskustelun lopussa. (Tavallisesti juo sen kun joku on jo sanonut "Hei, aika on jo paljon...")

    VastaaPoista
  14. Laitaan vasta nyt blogiin kommentiani, koska on ollut vähän ongelmia kotikoneen kanssa, enkä päässyt tietokoneseen aikaisemmin. Pahoittelen!
    Kylässä
    Suomessa kylässä käynti on joskus ollut minulle hieman raskas kokemus, juuri siksi, että kyläilystä puhutaan ja sitä sovitaan todella pajon etuajassa. Olen viime aikoina kovasti yrittänyt sopeutua, mutta edeleen se aiheuttaa minulle hieman stressiä koska pidän enemmään yllätysvierailusta (vaikka en itse sitä harrasta). Italiassa on tavallisempaa kutsua kavereita kylään syömään, mutta vastavuoroisuutta ei noudatetaan niin sanallisesti. Yleensä tuodaan kylään viinipulloa tai kukkia ja lapsiperhelle makeita tai pientä lahjoja. Hyvien ystävien kanssa myös
    laulellaan ja pidetään hauskaa.
    Ruokapöydässä tarjoillaan ensi vieraille, jotka aloittavat ruokailua vasta kun kaikki ovat istunneet pöytään.
    Olen omaksunut tavan sanoa "kiitos" ru'an jälkeen, koska se on minusta hienoa, sillä osoitan hyvää mieltäni hänelle, joka on valmistanut ruokaa.
    Keskusteleminen
    Arvostan suuresti suomalaista kohteliaisuutta varsinkin suomaisten yksityisyyden kunnioittamista. Keskustelemisessa minua joskus ihmettyttää tempo ja pitkät taukot koska haluasin saada vastauksia/merkkejä hieman nopeammin.
    Minusta on taas mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä asioista ja vaikka sitä pidetään "melko turhana", se usein virkistää ja pitää keskustelua yllä (toki ei jokaisesta asiasta!).
    Hiljaisuus on hyvä asia, mutta keskustelussa edelleen se tuntuu varsin oudolta ja epämukavalta.
    Koskettaminen
    En ole koskaan välittänyt vieraiden ihmisten kosketusta ja Suomessa olevan fyysinen etäisyys on oivallinen! Italiassa hyvien kavereiden kanssa vaihdetaan pusua poskelle. Hyvien ystävien kanssa, pidän halamisesta tavattaessa tai erottaessa. Italiassa sekä mies- että nais-ystävien kanssa olen kävellut käsikoukuessa, täällä se tunttuu vähän oudolta, mutta joskus niin teen, enkä välitä muista (tai olen oppinut, ettei minun kannatta välitä koko ajan muiden mielipiteistään)

    VastaaPoista
  15. Olen asunut Suomessa kaksi vuotta, mulla ei ole paljon tietoa suomalaisista ja sain paljon uutta tapakulttuurista, kiitos. jos verrata Ukrainaan kulttuuriin, voisin lisätä muutamat ajatukset. Ensiksi, Ukrainassa ei ole ihmisella " omaa tilaa", erityisesti bussissa ruuhka-aikoina. Kaikki ovat, kuin sillit suolassa. Mökkikulttuuri on erilaista. Monille mökki on lisätulolähde ja viikonloppuna mökillä tehdään kovaa työtä, jos halutaan saada hyvin sadon. Perheessa mies antaa melkein koko palkkaansa vaimolle ja vaimo on perheen kirjanpitäjä. Jos kutsutaan vieraita, pöydässä on runsaasti herkkuja.

    VastaaPoista
  16. Teksti on mielestäni suurin piirtein oko, sillä lailla, että olen samaa mieltä melkein kaikkien asioiden kanssa. Yksi asia, mikä ei tarkasti lue tekstissä mutta, jonka olen kuullut tuhansia kertoja ja minkä kanssa en ole yhtä samaa mieltä on se, että "suomalaiset ovat kylmä kansa" -eli, ei puhu kenellekään eikä oikein tykkää, että puhut hänelle. Olen nyt asunut vähän aikaa Suomessa ja olen sellainen ihminen, joka puhuu vähän kaikille vaikka en tunne ketään (miksi etsisin postitoimistoa 15 minuuttia, kun voin kysyä suoraan vieressä olevalta ihmiseltä, missä postitoimisto sijaitsee??) ja suomalaiset ovat aina olleet todella lämpimiä, hymyileviä ja auttavaisia minua kohtaan. Itse asiassa, uskon, että he ovat onnellisia, kun joku puhuu heille. Muutamia kertaa suomalaisia ovat vain alkaneet puhua minulle vaikka bussipysäkillä tai hammaslääkärin odotushuoneessa.
    Jos vertaan Suomea Ranskaan, on kyllä muutamia eroja vaikka molemmat maat ovat melko samanlaisia. Sanoisin, että isoimmat erot ovat saunasta ja ”koskettamisen” kappaleesta. Ranskassa ei ole saunaa, eli ei ole yhtään sitä kulttuuria, että ”ollaan (miehet yhdessä ja naiset yhdessä) alasti”. Käyn täällä Suomessa saunassa mutta en pysty olemaan muiden kanssa. Toisesta erosta: Ranskassa sanotaan päivää ja moikka antamalla poskisuudelmia. Riippuen siitä alueesta, missä asut, voit antaa 1-4 poskisuudelmia toisellesi (mistä olen kotoisin on 2: yksi kummallekin poskelle ). Totta kai en rupea antamaan poskisuudelmia pomolleni (paitsi jos hän on tosi hyvä ystävä) enkä lääkärille mutta on joskus ihan normaali antaa poskisuudelmia jollekulle, jota en tunne: riippuen tilanteesta, joskus vaan koska hän on minun ystäväni ystävä. Mutta kun ei ole varma, on parempi kätellä ja silloin, toinen voi sanoa: ”Annetaan vaan poskisuudelmia”! Samalla tavalla kuin sauna on Suomessa vaan kulttuuriasia, poskisuudelma on Ranskassa kulttuuriasia eikä mitään muuta.
    Vielä yksi asia: Ranskassa teititellään melkein aina kaikki (ehdottomasti opettajat, töissä, kaupassa, lääkärissä, jne.) paitsi jos on perhe, hyvä ystävä tai jos se ihminen on antanut luvan sinutella häntä. Samalla tavalla, kutsutaan kaikki ”Herraksi” ja ”Rouvaksi” eikä ikinä etunimellä paitsi taas jos tuntee toisen tosi hyvin. Koulussa ei edes tiedetä opettajan etunimeä.

    [Kommentti siirretty blogin pääsivulta JJ:n toimesta] Lähettänyt Emmanuelle klo 20:40:00

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.